Tv-maksusta on luotu korotusautomaatti, joka palvelee yksinomaan Yleisradiota. Sen suuruus kasvaa vain vuosi vuodelta, ja on mahdollistanut Yleisradion pöhöttymisen.
Vaikka Yleisradion uudeksi rahoitusmalliksi onkin varovasti esitty budjettirahoitusta, siihen menee vielä monta vuotta, ennen kuin se voisi toteutua, jos se sitten tulee koskaan tapahtumaan.
Kuten tunnettua, Yleisradion tv- ja radiokanavat ovat hallituksen ja eduskunnan kanavia. Ne ovat tiukasti valtiojohdon ohjauksessa, mistä kertoo Yleisradion hallintoneuvoston kokoonpano, joka käsittää yksinomaan kansanedustajia. Hallintoneuvostoon pääseminen lieneekin mieluinen tehtävä kansanedustajille siitä maksettavan palkkion vuoksi. Jokainen tavallinen jäsen saa vuodessa kuukausi- ja kokouspalkkiota yhteensä 3140 euroa.
Yleisradion hallintoneuvosto
Mikko Alatalo (kesk) v. 2003
Maarit Feldt-Ranta (sd) v. 2011
Tarja Filatov (sd) v. 2011
Pekka Haavisto (vihr) v. 2011
Leena Harkimo (kok) v. 2011
Kalle Jokinen (kok) v. 2011
Ilkka Kantola (sd) v. 2007
Kimmo Kivelä (ps) v. 2011
Katri Komi (kesk) v. 2011
Mika Lintilä (kesk) v. 2011
Päivi Lipponen (sd) v. 2007
Silvia Modig (vas) v. 2011
Tapani Mäkinen (kok) v. 2007
Jaana Pelkonen (kok) v. 2011
Pekka Ravi (kok) v. 2011
Jouko Skinnari (sd) v. 2010
Maria Tolppanen (ps) v. 2011
Reijo Tossavainen (ps) v. 2011
Mirja Vehkaperä (kesk) v. 2007
Pertti Virtanen (ps) v. 2011
Ulla-Maj Wideroos (rkp) v. 2011
Moni voisi luulla, että Yleisradion uutisointi on puolueetonta (niin kuin sen pitäisi olla vapaassa demokratiassa), mutta sitä se ei ole. Yleisradion uutisointi mm. maahanmuuttoon, rasismiin ja ääriliikkeisiin liittyvissä kysymyksissä on vahvasti värittynyttä. Jos jokin uutinen ei sovi hallituksen maahanmuuttomyönteiseen linjaan, se jätetään yksinkertaisesti kertomatta. Se on Yleisradion tapa käsitellä ”ikäviä” uutisia.
Kaavio Yleisradion kustannusrakenteesta on mielenkiintoinen. Itse tv-toiminta haukkaa vain noin kaksiviidesosaa (41 %) koko budjetista. Keskitetyt palvelut (15 %), ohjelmatoiminnan tuki (9 %) ja uudet palvelut (5 %) vievät lähes kolmanneksen (29 %) budjetista.
Radion suuri osuus (15 %) kertoo suurista henkilöstömenoista.Vuonna 2010 Yleisradiossa työskenteli 3654 henkilöä.
Ruotsinkielinen FST vei 16 prosenttia Yleisradion budjetista.
Kuten aikaisemmin on jo todettu, Yleisradio on aivan liian suuri ja kallis organisaatio Suomen kokoiseen maahan. Yleisradion toimintapolitiikka ei enää sovi nykyaikaan, ja sen vuoksi seuraavien toimenpiteiden harkitseminen olisi järkevää ja jopa välttämätöntä.
1. Yleisradio yksityistetään
Saadessaan käyttövaransa pakollisesta veronluonteisesta tv-maksusta Yleisradio on aivan ylivertaisessa asemassa muihin kaupallisiin toimijoihin verrattuna. Sen ei ole koskaan tarvinnut kilpailla ohjelmien laadulla muiden kanavien kanssa, koska sen budjetti ei ole millään tavalla riippunut ohjelmien katsojaluvuista. Se on voinut esittää iranilaisia elokuvia huolimatta siitä, katsooko niitä kukaan. Koska se on aina saanut rahaa niin paljon kuin se on tarvinnut, se on voinut kasvaa vapaasti nykyisen kaltaiseksi mammutiksi.
Yleisradio on sen vuoksi yksityistettävä. Laki Yleisradiosta lakkautetaan, jolloin yksityistäminen tulee mahdolliseksi. Yleisradio hankkikoon sen jälkeen tulonsa mainoksista ym. lähteistä, joista kaikki muutkin kapalliset toimijat ovat joutuneet hankkimaan. Koska Yleisradion tulot tulevat tippumaan arviolta kymmenenteen osaa nykyisistä, se joutuu sopeuttamaan toimintansa siihen mm. vähentämällä monituhatpäistä henkilöstöään ja kanavien lukumäärää.
Maassa ei ole mitään valtion ohjauksessa olevaa sanomalehteä. Minkä vuoksi pitäisi sitten olla valtion kontrolloimia tv- ja radiokanavia? Siinä ei ole mitään järkeä. Kysehän on siitä, että televisio on paljon tehokkaampi propagandan levittämisväline kuin sanomalehti. Zulu on käsitellyt asiaa kirjoituksessa:
http://zulublogi.blogspot.com/2009/01/televisio-ja-propaganda.html
2. Tv-kanavien määrää vähennetään
Uudelle mainosrahoitteiselle Yleisradiolle riittäisi korkeintaan kaksi tv-kanavaa. TV1 voisi keskittyä asiaohjelmiin ja TV2 puolestaan urheiluun ja viihteeseen. FST5 lopetettaisiin, mutta jos katsottaisiin tarpeelliseksi lähettää ruotsinkielisiä ohjelmia, joita kukaan ei tosin katso, ne voitaisiin sijoittaa TV2:n ohjelmistoon.
Päivittäistä ohjelma-aikaa vähennetään. Mitä vähemmän on ohjelma-aikaa, sitä vähemmän ohjelmat maksavat.
3. Radiokanavien määrää vähennetään
Radiokanavien määrää vähennetään, mutta ne rahoitetaan valtion budjetista. Tällainen poikkeus sallittakoon yksityistämisessä. Kaksi suomenkielistä kanavaa ja yksi suppealla alueella toimiva ruotsinkielinen kanava riittävät. Nuorisokanava YleX lopetetaan, koska sen tarjonta ei poikkea noin viidestä olemassaolevasta kaupallisesta nuorille suunnatuista kanavista.
Alueradioihin tehdään merkittäviä supistuksia. Eräs uutinen kertoi jokin aina sitten, että Oulun alueradion henkilökunnan määrä olisi peräti 50. Määrä tuntuu uskomattomalta alueella, jolla asuu alle kymmenesosa maan väestöstä. Tilanne on varmasti aivan sama kaikissa muissakin alueradioissa, eli ne ovat suojatyöpaikkoja, joissa koko henkilökunnalla ei voi olla mitään järkevää tekemistä.
4. Maksukanavan perustaminen
Jos uusi Yleisradio haluaisi lähettää ns. laatuelokuvia, jotka eivät perinteisesti ole keränneet katsojaennätyksiä, se voisi perustaa maksukanavan, jonka katselukortin noita elokuvia katsoa haluava voisi ostaa. Se olisi vain yksi lisä kymmenien olemassaolevien maksukanavien joukkoon.
Yksityistämisen toteuttaminen
Valtio myy suurimman osan Yleisradiosta yksityisille sijoittajille, jotka voivat myös olla ulkomaisia mediayhtiöitä. Myyjä voi harkita osakkeiden myymistä myös Bonnierille (MTV3) ja Sanoma Oyj:lle (Nelonen), jos median liiallisesta keskittymisestä ei ole pelkoa. Valtio voi säilyä vähemmistöosakkaana (ainakin jonkin aikaa).
Markkinat voivat ratkaista, mikä on Yleisradion ”arvo” eli se summa, joka saadaan osakemyynnistä valtion säilyttämä osuus vähennettynä – tai oikeammin yhden osakkeen myyntihinta. Koska Yleisradiolla ei ole mitään suurempaa omaisuutta eikä sen liiketoiminnan kehittymisen odotusarvokaan ole kovin korkealla, myyminen ei kartuta valtion budjettia kovinkaan paljon, mutta pääasia myymisessä onkin yksityistäminen.
