Yleisradion uudeksi rahoitusmalliksi on ehdotettu mediamaksua, joka olisi asuntokohtainen, eli yksi mediamaksu (175 €/vuosi) perittäisiin jokaisesta väestörekisteriin merkitystä asunnosta. Lisäksi maksu (700 €/vuosi) perittäisiin (tietyin edellytyksin) useimmilta yrityksiltä.
Merkittävä ero nykyiseen järjestelmään olisi se, että maksu perittäisiin kaikilta talouksilta katsomatta siihen, onko taloudessa televisio-ohjelmien vastanottoon soveltuvia laitteita. Maksu perittäisiin myös yrityksiltä, vaikka niissäkään ei olisi televisio-ohjelmien vastanottoon soveltuvia laitteita.
Uusi ehdotus vaikuttaa epätoivoiselta yritykseltä yrittää pitää Yleisradion valtaa yllä maailmassa, jossa kansalaiset voivat vapaasti valita, mitä mediaa haluavat seurata ja uskoa. Sillä yritetään myös säilyttää Yleisradion asema hallituksen äänitorvena ja pönkittää ruotsin kielen asemaa maassamme.
Aikaisempi tv-maksu (os. tv-lupa) oli jo syrjivä, koska se ei ollut henkilökohtainen maksu, vaikka Yleisradion propagandan seuraaminen televisiosta lieneekin melko henkilökohtainen tapahtuma. Uudessa järjestelmässä yksin asuva kansalainen, joka ei katso televisiota, maksaisi saman summan (175 €) kuin kymmenhenkinen lestadiolaisperhe, joka ei liikkeen oppien mukaan saisi katsoa televisiota lainkaan. Maksu yhtä lestadiolaista kohti olisi 17,5 €, kun yksin asuva normaali kansalainen maksaisi kymmenkertaisen maksun.
Mediamaksun toteutuminen antaisi Yleisradiolle avoimen valtakirjan toteuttaa julkisen palvelun tehtävää kaksikielisyyden ylläpitämisessä, hallituksen politiikan ”välittämisessä” alamaisille ja kansalaisten mielten ja ajatusmaailman manipuloimisessa vääristyneellä uutisoinnilla.
Tiedonvälitys on aina yhtä subjektiivista (puolueellista) kuin historiatulkintakin. Historiaa on aina tulkittu vallanpitäjien haluamalla tavalla tukemaan heidän politiikkaansa ja tarkoitusperiään. Uutinen (jokin tapahtuma) on aivan samalla tavalla tiedonvälityksen armoilla. Kansalle välitettävä uutinen on sellainen kuin sen halutaan olevan. Yleisradio vetää aivan omaa linjaansa maahanmuuton ongelmista, ja se on erittäin asenteellinen.
Vaikka kyse on vielä Yleisradio-myönteisen ja poliittisen työryhmän ehdotuksesta, sen hyväksyminen ensi syksynä on melko varmaa. Tällä uudella lailla taataan Yleisradion vankkumaton asema, mikä takaa sille käytännössä ikuisesti kestävän tiedonvälityksen monopolin.
Nyt tarvitaan kansanliike mediamaksun kumoamiseksi. Siihen ei mikään nettiadressi riitä, vaan jokaisen valveutuneen kansalaisen on alettava painostaa omaa kansanedustajaansa ennen ensi syksyn istuntokautta, jossa ehdotus tultaneen hyväksymään.
Jopa Matti ”Masa” Vanhanen on tuonut julki mielipiteensä, jonka mukaan mediamaksu on syrjivä köyhiä ja muita vähävaraisia kohtaan.
Yleisradio hallitsee media-alaa suvereenisti. Radiokanavat: Ylen Ykkönen, YleX, Radio Suomi, Yle Puhe ja ruotsinkielinen kanava, joka kuuluu nykyisin kaikkialla maassa. Tv-kanavat: Yle1, Yle2, Teema ja FST5. Yleisradio viisine radiokanavineen ja neljine tv-kanavineen on täysin ylimitoitettu Suomen kokoiseen maahan. Yksi valtiollinen tv-kanava olisi riittävä.
Jokainen kansalainen on jatkuvasti alttiina Yle-propagandalle, jolta ei voi juurikaan välttyä. Yleisradion ei tarvitse kilpailla minkään muun alalla toimijan kanssa. Vaikka katsoja- ja kuuntelijamäärät laskisivat, sama lakisääteinen rahantulo vain jatkuu. Yleisradio on katsojalukunsa säilyttääkseen joutunut tinkimään julkisen palvelun tehtävästään (mikä naurettava termi!) ja ostamaan kanavilleen kansan haluamaa hömppää.
Yleisradio nykyisessään koossaan hallitsevine asemineen ei ole tätä päivää. Uusi mediamaksu muistuttaa jonkin totalitaarisen valtion menetelmiä pitää kansa valtiovallan tiukassa ohjauksessa.
Kilpailuvirasto: ”Kilpailuviraston näkemyksen mukaan yleisradiotoiminnan julkisen palvelun tehtävän määrittelyssä tulisi keskittyä YLEn ydintehtäviin. Kilpailuvirasto katsoo työryhmän loppuraportista poiketen, että julkisen palvelun tehtävän valvonnan tulisi suorittaa YLEstä riippumaton taho. Kilpailuvirasto kannattaakin, vastoin loppuraportin ehdotusta, että YLEn toiminta pitäisi rahoittaa valtion budjetista.
”YLEn julkisen palvelun tehtävien rahoittaminen ei saisi myöskään olla ylimitoitettua, koska rahoitus saa kattaa vain nettokustannukset, kohtuullisen voiton ja mahdollisen YLEn rahoitusalijäämän, jonka työryhmä on todennut ongelmalliseksi. Budjettirahoituksella voitaisiin taata julkisen palvelun tehtävän suorittaminen ja toisaalta myös rajoittaa tarpeetonta laajentumista kaupallisille markkinoille.”
Yleisradion, joka on väline, jolla pönkitetään hallitusta ja välitetään tämän politiikkaa sopivasti väritettynä kansalaisille, valta yritetään väkisin säilyttää nykyisellään, ja jotta se onnistuisi, ”sopivasti” koottu työryhmä on keksinyt mediamaksun, jolla Yleisradion rahoitus ja valta voitaisiin turvata. Kilpailuvirasto vastustaa tätä vallan pakkosäilyttämistä.
Kirjoitusta päivitetään myöhemmin...
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)