Ainoa järkevä ja kestävä vaihtoehto olisi, jos Yleisradion ohjelmat siirrettäisiin maksukortin taakse. Siitä seuraisi todennäköisesti kuitenkin se, että arviolta vain noin puolet nykyisistä tv-maksun maksajista lunastaisi sen, mikä sitten puolittaisi Yleisradion budjetin, mutta se tekisi kyllä hyvää Yleisradion pöhöttyneelle hallinnolle. Tuolloin puolet nykyisistä Yleisradion ohjelmien katsojista siirtyisi katsomaan maksuttomia/maksullisia kaupallisia kanavia, mitä Yleisradio, Viestintävirasto, liikenneministeriö ja RKP eivät tietenkään missään nimessä haluaisi, koska puolet kansasta siirtyisi Yleisradion propagandan ulottumattomiin. Yleisradio joutuu jo nyt kilpailemaan kaupallisten kanavien kanssa lähettämällä itsekin kansan haluamaa hömppää, joka ei tosin oikein vastaa Yleisradion julkisen palvelun tehtävää.
Jos Yleisradio (tai oikeammin ministeriö/hallitus) suostuisi maksukorttiin, vaatimuksena olisi varmastikin se, että mukaan tulisivat myös maksuttomat kaupalliset kanavat, jotka tuskin kuitenkaan suostuisivat siihen, koska mainostajat ovat jo kertaalleen maksaneet ohjelmien esityksen. Tilanne olisi siten sama kuin nykyisinkin sillä erotuksella, että silloin tv:tä voisivat katsoa vain ne, jotka todellakin maksaisivat siitä, mutta korttimaksut valuisivat edelleenkin Yleisradio pohjattomaan kassaan kaupallisten kanavien saamatta siitä mitään.
Yleisradio ei tule kuitenkaan suostumaan maksukortin käyttöön, koska se tietäisi sen ja RKP:n vaikutusvallan puolittumista Suomessa. Yleisradio on, kuten tunnettua, RKP:n jälkeen seuraavaksi suurin kaksikielisyyden tukija ja kannattaja maassamme. Kuka suomenkielinen maksaisi siitä, että saisi katsoa ruotsinkielisiä FTS:n ohjelmia (huolimatta siitä, että jokin niistä saattaisikin olla tekstitetty suomeksi)?
Tv-maksun maksamatta jättäminen on monilla kannanotto Yleisradion roolin suomalaisessa yhteiskunnassa, joka on liian suuri ja käytännössä hallituksen ääni, ruotsin kielen asemaan ja Yleisradion ohjelmien tasoon ja subjektiivisuuteen.
Yleisradio on linnake, joka tulee taistelemaan asemastaan loppuun asti, koska sen tukena on laki Yleisradiosta. Lakia voidaan kuitenkin aina muuttaa aivan samalla tavalla kuin muitakin "vanhentuneita" lakeja on muutettu vastaamaan paremmin nykyaikaa.
perjantai 2. tammikuuta 2009
torstai 1. tammikuuta 2009
Yleisradio – hallituksen ääni
Vaikka sanomalehdet ja kaupalliset tv-kanavat välttävät uutisoinnissaan arvostelemasta maan johtoa Yleisradion tapaan, ne eivät kuitenkaan voi mennä itsesensuurissa niin pitkälle kuin Yleisradio. Median (so. kaikki muu media Yleisradiota lukuunottamatta) täytyy kuitenkin harjoittaa jonkinlaista kritiikkiä hallitusta ja eduskuntaa kohtaan, jotta se voisi ainakin näennäisesti todistaa riippumattomuutensa valtaapitävistä. Niin kuin sanotaan, kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Yleisradio syö hallituksen (eli veron- eli tv-maksun maksajien) leipää ja laulaa hallituksen lauluja.
Yleisradio pitäisi lakkauttaa, koska sen toiminnalle ei enää ole perusteita. 2000-luvun tietoyhteiskunta ei tarvitse mitään julkista palvelua, joka on tosiasiassa vain hallituksen syöttämää propagandaa, jolla kansalaisten mielet pyritään muokkaamaan suotuisiksi hallituksen harjoittamalle politiikalle. Tv-maksupakolla kansalaiset on saatu pysymään Yleisradion syöttämän propagandan ulottuvilla, mutta sen täytyy loppua.
Yleisradio pitäisi lakkauttaa, koska sen toiminnalle ei enää ole perusteita. 2000-luvun tietoyhteiskunta ei tarvitse mitään julkista palvelua, joka on tosiasiassa vain hallituksen syöttämää propagandaa, jolla kansalaisten mielet pyritään muokkaamaan suotuisiksi hallituksen harjoittamalle politiikalle. Tv-maksupakolla kansalaiset on saatu pysymään Yleisradion syöttämän propagandan ulottuvilla, mutta sen täytyy loppua.
Yleisradio ja tv-maksu
Laki Yleisradio Oy:stä määrää Yleisradion tehtäväksi tuoda täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin ja kutsuu tätä julkiseksi palveluksi.
TV-maksun pakollisuutta, mikä tarkoittaa sitä, että maksu täytyy suorittaa vaikka ei koskaan katsoisikaan Yleisradion lähettämiä ohjelmia, perustellaan em. julkisen palvelun tehtävällä. Laki on kuitenkin vain juuri sellainen kuin millaiseksi eduskunta sen säätää, ja sitä niin kuin kaikkia muitakin lakeja voidaan aina niin haluttaessa muuttaa.
Vuoden 2007 lopussa vakinaisen henkilöstön määrä Yleisradiossa oli 3278. Määräaikaisia oli 477. Koko henkilöstön määrä oli täten 3755. Lähes neljä tuhatta työntekijää tuntuu erittäin suurelta määrältä yhtiössä, jonka tehtävä on täyttää ohjelma-aika neljälle tv-kanavalle, joiden ohjelmistosta valtaosa on ostettua materiaalia, ja viidelle radiokanavalle. Ruotsinkielisen FST:n vakinaista henkilöstöä oli 496, joka on 15 prosenttia kaikista vakinaisista.
FST:n osuutta Yleisradion budjetista ei enää kerrota vuosikertomuksessa. Muutama vuosi sitten se oli 16 prosenttia, mutta nyt kun FST:llä on oma kanavansa, on luultavaa, että se on aikaisempaa suurempi. Osuutta ei ilmeisestikään haluta kertoa suomenkielisille tv-maksun maksajille, jotka saattaisivat vetää herneen nenäänsä siitä, että joutuvat rahoittamaan ruotsinkielisen kanavan toimintaa. Jos pelkästään ruotsinkieliset maksaisivat FST:n toiminnan, sitä pitäisi supistaa kolmannekseen (-67 %), tai vaihtoehtoisesti nykyisen tarjonnan säilyttämiseksi ruotsinkielisten tv-maksu pitäisi korottaa kolminkertaiseksi.
Ylen rahoitusta on usein esitetty tehtäväksi suoraan valtion budjetista, mutta esteeksi on aina noussut Yleisradion tuleminen riippuvaiseksi poliittisista puolueista ja kulloisestakin hallituksesta. Tämä tuntuu kuitenkin oudolta ja tarkoitushakuiselta väitteeltä, koska Yleisradion hallinto on jo niin politisoitunut kuin vain voi. Yleisradion hallintoneuvostoon kuuluu 21 kansanedustajaa ja vain kaksi henkilöstön edustajaa, joiden mukanaololla on vain muodollinen merkitys.
Julkisen palvelun tehtävä ei oikein enää kuitenkaan sovi nykyaikaan, jolloin on mahdollista nähdä useita maksuttomia mainosrahoitteisia ja kymmeniä maksullisia kanavia. Tilanne oli ehkä toinen vielä 80-luvulla, jolloin oli vain kaksi Ylen kanavaa, joilla oli noin 20 prosenttia MTV:n mainosrahoitteisia ohjelmia.
Ylen pitäisi yksinkertaisesti salata ohjelmansa ja myydä sitten julkisen palvelun -kanavakorttia sitä haluaville periaatteella, maksakoon se, joka niitä haluaa katsoa. Ylen pitäisi myös karsia rajusti budjettiaan ja organisaatiotaan mm. lopettamalla kaupallisten tv-sarjojen esittämisen ja lakkauttamalla maakuntaradiot, joiden toiminnalle surkeine suomi-iskelmineen ja typerine ohjelmineen ei ole järkeviä perusteita. Kun Ylen budjetti pienenisi merkittävästi, se voitaisiin vaihtoehtoisesti rahoittaa helposti vaikka valtion budjetista.
TV-maksun pakollisuutta, mikä tarkoittaa sitä, että maksu täytyy suorittaa vaikka ei koskaan katsoisikaan Yleisradion lähettämiä ohjelmia, perustellaan em. julkisen palvelun tehtävällä. Laki on kuitenkin vain juuri sellainen kuin millaiseksi eduskunta sen säätää, ja sitä niin kuin kaikkia muitakin lakeja voidaan aina niin haluttaessa muuttaa.
Vuoden 2007 lopussa vakinaisen henkilöstön määrä Yleisradiossa oli 3278. Määräaikaisia oli 477. Koko henkilöstön määrä oli täten 3755. Lähes neljä tuhatta työntekijää tuntuu erittäin suurelta määrältä yhtiössä, jonka tehtävä on täyttää ohjelma-aika neljälle tv-kanavalle, joiden ohjelmistosta valtaosa on ostettua materiaalia, ja viidelle radiokanavalle. Ruotsinkielisen FST:n vakinaista henkilöstöä oli 496, joka on 15 prosenttia kaikista vakinaisista.
FST:n osuutta Yleisradion budjetista ei enää kerrota vuosikertomuksessa. Muutama vuosi sitten se oli 16 prosenttia, mutta nyt kun FST:llä on oma kanavansa, on luultavaa, että se on aikaisempaa suurempi. Osuutta ei ilmeisestikään haluta kertoa suomenkielisille tv-maksun maksajille, jotka saattaisivat vetää herneen nenäänsä siitä, että joutuvat rahoittamaan ruotsinkielisen kanavan toimintaa. Jos pelkästään ruotsinkieliset maksaisivat FST:n toiminnan, sitä pitäisi supistaa kolmannekseen (-67 %), tai vaihtoehtoisesti nykyisen tarjonnan säilyttämiseksi ruotsinkielisten tv-maksu pitäisi korottaa kolminkertaiseksi.
Ylen rahoitusta on usein esitetty tehtäväksi suoraan valtion budjetista, mutta esteeksi on aina noussut Yleisradion tuleminen riippuvaiseksi poliittisista puolueista ja kulloisestakin hallituksesta. Tämä tuntuu kuitenkin oudolta ja tarkoitushakuiselta väitteeltä, koska Yleisradion hallinto on jo niin politisoitunut kuin vain voi. Yleisradion hallintoneuvostoon kuuluu 21 kansanedustajaa ja vain kaksi henkilöstön edustajaa, joiden mukanaololla on vain muodollinen merkitys.
Julkisen palvelun tehtävä ei oikein enää kuitenkaan sovi nykyaikaan, jolloin on mahdollista nähdä useita maksuttomia mainosrahoitteisia ja kymmeniä maksullisia kanavia. Tilanne oli ehkä toinen vielä 80-luvulla, jolloin oli vain kaksi Ylen kanavaa, joilla oli noin 20 prosenttia MTV:n mainosrahoitteisia ohjelmia.
Ylen pitäisi yksinkertaisesti salata ohjelmansa ja myydä sitten julkisen palvelun -kanavakorttia sitä haluaville periaatteella, maksakoon se, joka niitä haluaa katsoa. Ylen pitäisi myös karsia rajusti budjettiaan ja organisaatiotaan mm. lopettamalla kaupallisten tv-sarjojen esittämisen ja lakkauttamalla maakuntaradiot, joiden toiminnalle surkeine suomi-iskelmineen ja typerine ohjelmineen ei ole järkeviä perusteita. Kun Ylen budjetti pienenisi merkittävästi, se voitaisiin vaihtoehtoisesti rahoittaa helposti vaikka valtion budjetista.
Liikaa väkeä, liikaa palkkaa
Suurin osa Yleisradion ohjelmistosta on ostettuja elokuvia, tv-sarjoja, musiikkiohjelmia, urheilulähetyksiä, dokumentteja ja muita asiaohjelmia. Omaa tuotantoa on loppujen lopuksi aika vähän. Siksi onkin vaikea ymmärtää, miten kaikille 3755 yleläiselle yleensäkin riittää työtä – vai riittääkö sitä edes? Vai onko niin, että Yleisradiossa harjoitetaan aikoinaan Valtion Rautateillä käytettyä työtapaa: neljä miestä katsoo, kun yksi mies ei tee mitään?
Voidaan pelkistetysti sanoa, että Yleisradiossa on liian paljon liian hyvin palkattua henkilöstöä, jolla on yksinkertaisesti aivan liian vähän työtä.
Maakuntaradiot ovat aivan oma lukunsa. Vaikka niiden henkilöstöä vähennettiin pari vuotta sitten, henkilöstön nykyinenkin määrä on aivan uskomaton. Esimerkkinä olkoon Ouluradio, jonka kuuluvuusalueella asuu noin 200.000 ihmistä. Henkilöstön määrä on 27.
http://194.252.88.3/rsweboul.nsf/sivut/toimitus
Miten tuolle joukolle voi riittää mielekästä tekemistä? Paikallista ohjelmatoimintaa on 11 tuntia viitenä päivänä viikossa ja 5 tuntia lauantaina poislukien valtakunnalliset uutis- yms. lähetykset. Yli puolet paikallisesta ohjelma-ajasta on musiikkia. Toimituksellisesta ajasta iso osa on toimittajan tarkoituksetonta yksinpuhelua ohjelma-ajan täyttämiseksi. Paikallisten ohjelmien mitäänsanomaton sisältö kertoo siitä, että uutisoitavia aiheita on aivan liian vähän täytettävän ohjelma-ajan määrään nähden.
Voidaan pelkistetysti sanoa, että Yleisradiossa on liian paljon liian hyvin palkattua henkilöstöä, jolla on yksinkertaisesti aivan liian vähän työtä.
Maakuntaradiot ovat aivan oma lukunsa. Vaikka niiden henkilöstöä vähennettiin pari vuotta sitten, henkilöstön nykyinenkin määrä on aivan uskomaton. Esimerkkinä olkoon Ouluradio, jonka kuuluvuusalueella asuu noin 200.000 ihmistä. Henkilöstön määrä on 27.
http://194.252.88.3/rsweboul.nsf/sivut/toimitus
Miten tuolle joukolle voi riittää mielekästä tekemistä? Paikallista ohjelmatoimintaa on 11 tuntia viitenä päivänä viikossa ja 5 tuntia lauantaina poislukien valtakunnalliset uutis- yms. lähetykset. Yli puolet paikallisesta ohjelma-ajasta on musiikkia. Toimituksellisesta ajasta iso osa on toimittajan tarkoituksetonta yksinpuhelua ohjelma-ajan täyttämiseksi. Paikallisten ohjelmien mitäänsanomaton sisältö kertoo siitä, että uutisoitavia aiheita on aivan liian vähän täytettävän ohjelma-ajan määrään nähden.
Tv-maksu on syrjivä
Eräs asia on jäänyt vähemmälle huomiolle tv-maksukeskustelussa. Nykyisin maksu määräytyy pelkästään sen mukaan, onko taloudessa tv-lähetysten vastaanottoon soveltuva laite. Yksinasuvan täytyy siten maksaa sama maksu kuin vaikka 5-, 10- tai peräti 15-henkisen perheen. Jokaisella perheenjäsenellä voi olla oma tv-vastaanotin ja velvoite on edelleenkin vain yksi tv-maksu.
Jos huoneistossa asuu alivuokralainen, tämän täytyy kuitenkin maksaa oma tv-maksu. Vapaa-ajan asunnon vastaanottimesta ei tarvise maksaa erillistä tv-maksua, joten voidaan tehdä päätelmä, että maksu on aina ruokakuntakohtainen. Yhden katsojan keskimäärin "maksama" summa riippuu siten talouden koosta, eli mitä suurempi talous on, sitä vähemmän yhden katsojan maksuosuus on. Sillä, onko katsoja vielä alaikäinen, ei ole mitään merkitystä.
Koska yhden katsojan maksuosuus määräytyy perheenjäsenten määrän mukaan, tv-maksun voidaan katsoa olevan syrjivä, koska se asettaa kansalaiset perhekoon mukaan taloudellisesti eriarvoiseen asemaan.
Jos huoneistossa asuu alivuokralainen, tämän täytyy kuitenkin maksaa oma tv-maksu. Vapaa-ajan asunnon vastaanottimesta ei tarvise maksaa erillistä tv-maksua, joten voidaan tehdä päätelmä, että maksu on aina ruokakuntakohtainen. Yhden katsojan keskimäärin "maksama" summa riippuu siten talouden koosta, eli mitä suurempi talous on, sitä vähemmän yhden katsojan maksuosuus on. Sillä, onko katsoja vielä alaikäinen, ei ole mitään merkitystä.
Koska yhden katsojan maksuosuus määräytyy perheenjäsenten määrän mukaan, tv-maksun voidaan katsoa olevan syrjivä, koska se asettaa kansalaiset perhekoon mukaan taloudellisesti eriarvoiseen asemaan.
Yleisradion "julkisen palvelun tehtävä"
Julkisen palvelun tehtävän perusteella Yleisradio pakkoperii kaikilta tv-maksun ja kilpailee samalla kaupallisten tv-kanavien kanssa, minkä seurauksena ohjelmien (ohjelma-ajan) määrä on kasvanut ja laatu samalla laskenut. Yleisradiolle ei näytä riittävän vähemmän kuin neljä tv-kanavaa tuon "velvoitteen" hoitamiseksi. Julkisen palvelun ylevä tehtävä onkin muuttunut veriseksi kilpailuksi katsojista kaupallisten ja muiden maksullisten kanavien kanssa.
Saman logiikan mukaisesti maksukanavat voisivat lähettää ohjelmansa salamattomina ja alkaa vaatia lähetyksistään tv-maksun sen perusteella, että jokaisella on mahdollisuus seurata niitä huolimatta siitä, katsooko niitä kukaan.
Voidaan perustellusti kysyä, onko aivan oikein, että tv-maksuvaroilla rahoitettu Yleisradio esittää uusintana mainosrahoitteisella Nelosella jokin aika sitten nähdyn amerikkalaisen mafiaa ja rikollista elämäntapaa ihannoivan Sopranos-sarjan? Onko juuri Sopranosin esittäminen Yleisradiolaissa määritetty julkisen palvelun tehtävä?
A-talk-ohjelma "työllistää" seitsemän Ylen korkeapalkkaista toimittajaa ja lisäksi suorassa lähetyksessä tarvittavan teknisen henkilökunnan, jonka määrää voi vain arvailla. MOT – tuo typerine aiheineen tarpeetonta keskustelua herättämään pyrkivä ohjelma – työllistää "vain" 16 yleläistä. Mikäpä siinä on yrittää, kun kerran yhtiöllä on rahaa ja lisää vielä tulee. Valtavista (ylisuurista) resursseistaan huolimatta Yleisradion omien ohjelmien taso ei häikäise.
Yle Teema näyttää olevan Yleisradion kierrätyskanava, jolla esitetään ohjelmia, jotka eivät "sovi" pääkanavien profiiliin. Yle Teema perustettiin muutama vuosi sitten analogisten lähetysten aikaan houkuttelemaan katsojia siirtymään nopeammin digilähetysten pariin. Nyt kun siirtyminen on pakosti tehty loppuun asti, kanavan voisi vallan hyvin lopettaa.
Ylen tv-uutisten jankkaava ja "aivopesevä" sävy on käsittämätön. Uutisten kertomisessa ei juurikaan ole objektiivisuutta. Pääuutislähetyksen 22 minuutin kestoaika (ilman sääennustetta) on usein aivan liian pitkä, mikä näkyykin sitten uutisaiheiden esitysten keston venytyksessä ja "täyteuutisten" suurella määrällä. Sosiaalipolitiikka näyttää olevan aihe, josta täytyy uutisoida ja usein vielä hallitukselle myönteiseen sävyyn joka päivä. Yleisradio voisi ottaa opiksi esim. MTV3:n uutislähetyksestä, jossa uutiset kerrotaan riittävän lyhyesti ilman tarvetta mielipidemuokata katsojaa.
Saman logiikan mukaisesti maksukanavat voisivat lähettää ohjelmansa salamattomina ja alkaa vaatia lähetyksistään tv-maksun sen perusteella, että jokaisella on mahdollisuus seurata niitä huolimatta siitä, katsooko niitä kukaan.
Voidaan perustellusti kysyä, onko aivan oikein, että tv-maksuvaroilla rahoitettu Yleisradio esittää uusintana mainosrahoitteisella Nelosella jokin aika sitten nähdyn amerikkalaisen mafiaa ja rikollista elämäntapaa ihannoivan Sopranos-sarjan? Onko juuri Sopranosin esittäminen Yleisradiolaissa määritetty julkisen palvelun tehtävä?
A-talk-ohjelma "työllistää" seitsemän Ylen korkeapalkkaista toimittajaa ja lisäksi suorassa lähetyksessä tarvittavan teknisen henkilökunnan, jonka määrää voi vain arvailla. MOT – tuo typerine aiheineen tarpeetonta keskustelua herättämään pyrkivä ohjelma – työllistää "vain" 16 yleläistä. Mikäpä siinä on yrittää, kun kerran yhtiöllä on rahaa ja lisää vielä tulee. Valtavista (ylisuurista) resursseistaan huolimatta Yleisradion omien ohjelmien taso ei häikäise.
Yle Teema näyttää olevan Yleisradion kierrätyskanava, jolla esitetään ohjelmia, jotka eivät "sovi" pääkanavien profiiliin. Yle Teema perustettiin muutama vuosi sitten analogisten lähetysten aikaan houkuttelemaan katsojia siirtymään nopeammin digilähetysten pariin. Nyt kun siirtyminen on pakosti tehty loppuun asti, kanavan voisi vallan hyvin lopettaa.
Ylen tv-uutisten jankkaava ja "aivopesevä" sävy on käsittämätön. Uutisten kertomisessa ei juurikaan ole objektiivisuutta. Pääuutislähetyksen 22 minuutin kestoaika (ilman sääennustetta) on usein aivan liian pitkä, mikä näkyykin sitten uutisaiheiden esitysten keston venytyksessä ja "täyteuutisten" suurella määrällä. Sosiaalipolitiikka näyttää olevan aihe, josta täytyy uutisoida ja usein vielä hallitukselle myönteiseen sävyyn joka päivä. Yleisradio voisi ottaa opiksi esim. MTV3:n uutislähetyksestä, jossa uutiset kerrotaan riittävän lyhyesti ilman tarvetta mielipidemuokata katsojaa.
Jatkuvasti kallistuva tv-maksu
Tv-maksu nousee jälleen ensi vuonna ja on silloin 224,30 euroa.
Alla oleva taulukko kuvaa, miten Yleisradion, joka kansanomaisesti sanoen elää kuin sika vatukossa, toimintaa rahoittava tv-maksu on noussut seitsemän vuoden aikana. Tulojen kasvu onkin mahdollistanut tehdä suurella ylimiehityksellä MOT:n, A-talkin ja Arto Nybergin kaltaisia "laatuohjelmia", jotka sopivat kuin nyrkki silmään Yleisradion julkisen palvelun tehtävään, joka kuten useimmat tiennevät, on laissa määritetty pyhä tehtävä.
2003 165,15 €
2004 186,60 €
2005 193,95 €
2006 200,70 €
2007 208,15 €
2008 215,45 €
2009 224,30 €
Alla oleva taulukko kuvaa, miten Yleisradion, joka kansanomaisesti sanoen elää kuin sika vatukossa, toimintaa rahoittava tv-maksu on noussut seitsemän vuoden aikana. Tulojen kasvu onkin mahdollistanut tehdä suurella ylimiehityksellä MOT:n, A-talkin ja Arto Nybergin kaltaisia "laatuohjelmia", jotka sopivat kuin nyrkki silmään Yleisradion julkisen palvelun tehtävään, joka kuten useimmat tiennevät, on laissa määritetty pyhä tehtävä.
2003 165,15 €
2004 186,60 €
2005 193,95 €
2006 200,70 €
2007 208,15 €
2008 215,45 €
2009 224,30 €
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
